Ajatuksia, muistoja ja tuokiokuvia

Admin · ylläpitäjä Liittynyt: 31 Tam 2007 Viestejä: 10331

On kevätkesä 1994.

Istun terassilla oikea jalka siteessä ja tikeissä kohotettuna kiveystä vasten ylös. Olen tehnyt viereeni virvoittavan juomasekoituksen, jossa on vähän laimennettua alkoholia. Yritän nauttia kesäpäivästä ja auringonpaisteesta leikkauksen jälkeen.

Vähän ajan kuluttua lapseni isä tulee kotiin. Hän katsoo minuun vihamielisesti ja halveksivasti ja kulkee kolkosti ohitseni sisään.

----------------------
Muokattu otsikkoa:

Muistoja ja tuokiokuvia =>

Ajatuksia, muistoja ja tuokiokuvia

Admin · ylläpitäjä Liittynyt: 31 Tam 2007 Viestejä: 10331

Tämä jäänyt kirjoittamatta:

Täytyy olla vuosi 1991. Olen käynyt koiran kanssa lenkillä ja kävellyt läheisestä kauppakeskuksesta kotiin juoden yhden oluen samalla.

Mainitsen kotona asiasta. Saan hirveän rökityksen siitä, että pitäisin mielessä, että se oli viimeinen kerta, kun ostan vaan itselleni, että aina kun ostan, on ostettava myös hänelle.

Admin · ylläpitäjä Liittynyt: 31 Tam 2007 Viestejä: 10331

On mulla hautajaiset, sulla häät.

Olemme juuri menneet naimisiin 23 vuotta sitten.

Kyyhötän metsässä kiven tai kannon päällä ja itken.

Voin niin pahoin, olen onnettomin ihminen maailmassa.

Et voinut lähteä kanssani lenkille, niskasi tulee kipeäksi.

Et voinut lähteä kävelemäänkään, tehdä kanssani mitään.

Katson pariskuntia, jotka kulkevat ja liikkuvat yhdessä.

Juoksentelen metsässä yksin. En enää kauan.

Sairaus oli jo alkanut ja ilo kuollut.

Admin · ylläpitäjä Liittynyt: 31 Tam 2007 Viestejä: 10331

Traumaattiset muistot nousevat aina välillä pintaan ja pitävät pihdeissään.

Voin eilenkin illalla suihkussa todella pahoin muistaessani potkun synnytystikkien viereen. Kengästä oli jäänyt verenpunainen mustelma, jota potkaisija ei koskaan katsonut eikä pyytänyt anteeksi. Potkun voimasta horjahdin vauva sylissäni, mutten onneksi kaatunut. Seuraavana yönä oli hirveää mennä sellaisen miehen viereen sänkyyn nukkumaan.

Voin niin pahoin, voin niin pahoin koko ajan.

Admin · ylläpitäjä Liittynyt: 31 Tam 2007 Viestejä: 10331

Se oli tätä vuodenaikaa.

Olin lähtenyt tuoreen aviomieheni työmatkalle mukaan.

Hotelli oli pieni, mutta jotain ohjelmaa olisi tiedossa. Toisena iltana missikisat, toisena bändi esiintymässä.

Minua ei kiinnostanut missikisat, jonne mieheni halusi ja jonne menin vastahakoisesti hänen kanssaan puolialastomia naisia katsomaan. Minua kiinnosti enemmän bändi, joka esiintyisi seuraavana iltana.

Miestäni oli kiinnostanut missikisat, minua bändi, jota varten aloin laittaa itseäni seuraavana iltana kuntoon. Mutta se ei ollut hänen mieleensä, hän muuttui umpimieliseksi ja alkoi vääntelehtiä kasvojaan. Hän ei jaksaisi nousta aamulla töihin, vaikka olin sanonut, että voisimme olla vain vähän aikaa ja voisin käydä yksinkin.

Saatuani itseni kuntoon ja ollessani valmis ei auttanut muu kuin lähteä yksin.

Mutta ehdittyäni vasta käytävälle hän tulee perääni ja pysäyttää minut ja alkaa takoa päätäni seinää vasten ja raahaa minut takaisin huoneeseen niin, että puseroni repeää. Hän kaataa minut sänkyyn ja istuu päälleni sanoen: "Nyt ollaan kavereita taas."

Päästyäni siitä olen poissa tolaltani, mutta vaihdan toisen puseron päälleni ja lähden sielu mäsänä kuuntelemaan bändiä, vaikken kuule enää mitään. Olen hajonnut jo ja menettänyt itseni, minua ei ole enää olemassa.

Admin · ylläpitäjä Liittynyt: 31 Tam 2007 Viestejä: 10331

Appivanhempien luona kylässä.

Lapsemme oli vasta pieni vauva ja olimme menossa nukkumaan. Nurkkahuoneessa oli iso peti, jossa vauva jo nukkuikin. Olimme menossa siihen viereen, kun lapseni isä alkoi lähennellä minua, joka oli kiusallista; olimmehan kylässä ja vauva vieressämme. Tultuaan torjutuksi lapseni isä sylki minua, painui ovesta ulos ja lähti autoilemaan. Kello ei ollut vielä hirveän paljon ja menin juttelemaan appivanhempieni kanssa asiasta. Seuraavana päivänä he eivät moittineet poikaansa mitenkään, kiinnitin oikein huomiotani siihen. Eikä lapseni isä pyytänyt ikinä mistään anteeksi, hän sai tehdä mitä halusi.