Koska tehokasta, yhden viranomaisen alaisuudessa toimivaa tilastointijärjestelmää ei ole, kukaan ei tiedä esimerkiksi hoitovirheiden vuoksi turhaan kuolevien ihmisten määrää. Osa asiantuntijoista kritisoi voimakkaasti nykyjärjestelmää, jossa tietoa ei kerätä.
Kaikki IS:n haastattelemat asiantuntijat uskovat, että Suomessa kuolee hoitovirheiden seurauksena satoja ihmisiä.
Arvioissa on päädytty laajaan haarukkaan 700–1 700, joka perustuu muissa maissa tehtyihin potilasturvallisuuskartoituksiin. Niiden pohjalta on arvioitu, että noin joka kymmenes sairaalapotilas kärsii hoidossa jotakin haittaa, joka sadas potilas saa vakavan haitan ja yhdellä tuhannesta haitta tai virhe voi johtaa kuolemaan.
”Todennäköisesti 700–1 700 pitää paikkaansa. Ovat nämä karmeita lukuja, mutta aiheetonta paniikkia on turha levittää.
Vuonna 2016 Suomessa kuoli liikenteessä 258 ihmistä. Hoitovirheestä johtuvia kuolemia on siis joka vuosi moninkertainen määrä liikennekuolemiin verrattuna.
Professori Risto Roine Itä-Suomen yliopistosta on harmissaan siitä, ettei faktatietoa ole saatavilla.
– Todennäköisesti 700–1 700 pitää paikkaansa. Ovat nämä karmeita lukuja, mutta aiheetonta paniikkia on turha levittää, Roine muistuttaa.
Hoitovirheestä johtuvan kuoleman sattuessa omaisille aiheutetaan inhimillistä kärsimystä, mutta hukataan myös tutkitusti paljon rahaa.
Silti Suomessa on herätty muita Pohjoismaita myöhemmin potilasturvallisuusasioihin, ja niissä on otettu jopa takapakkia. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelma lopetettiin.
– THL:ssa oli ohjelma joka käsittämättömästi säästösyistä lopetettiin muutama vuosi sitten, Roine harmittelee.
IS pyysi sairaanhoidon yksiköitä viime vuosien hoitovirhekuolemien määrät. Jos taulukko ei näy alla, saat sen auki tästä.
Ammattilaisia hoitovirheistä on turha syyttää. Vaikka mitä tehtäisiin, erehtyminen on inhimillistä. Siksi kuolemiltakaan ei voida koskaan kokonaan välttyä. Silti tutkimusten mukaan yli puolet terveydenhuollon haittatapahtumista olisi ehkäistävissä.
Suomesta puuttuu valtakunnallinen taho, joka keräisi ja julkaisisi yhteismitallista potilasturvallisuustietoa kaikista Suomen terveydenhuollon yksiköistä. Sellainen pitäisi professori Roineen mielestä ehdottomasti olla.
Tunnelin päässä on silti valoa. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt potilasturvallisuusstrategian vuosille 2017–21. Siinä on päätetty uusista tavoista, joilla potilasturvallisuutta parannetaan, seurataan ja tutkitaan.
Lisäksi strategia lupaa, että tilastomittareita paitsi luodaan, niiden tietoa myös jatkossa julkaistaan.
Usein vain hautauskulut korvataan
Potilasvakuutuskeskus (PVK) vastaa terveydenhuollon yhteydessä aiheutuneiden henkilövahinkojen korvaamisesta. Se käsittelee potilasvahinkoilmoitukset ja maksaa henkilövahingoista mahdollisesti maksettavat korvaukset.
Mielipahaa tai esinevahinkoja PVK ei korvaa, koska ne eivät ole henkilövahinkoja.
Kuolemantapauksessa korvataan usein vain hautauskulut. PVK voi myös maksaa elatusta vainajan omaisille, käytännössä leskelle ja alaikäisille lapsille.
Jos vahinkoilmoituksen tehnyt ei ole tyytyväinen PVK:n päätökseen, hän voi valittaa ilmaiseksi potilasvahinkolautakuntaan tai viedä asiansa oikeuteen.
PVK pitää järjestelmää hyvänä, koska se on asiakkaalle ilmainen, eikä potilaan tarvitse itse palkata oikeusapua.
– Potilasvahinkoasiat on otettu pois hoitoyksiköstä, ja on taho joka selvittää asian ja maksaa korvaukset, korvauspäällikkö Elina Muukkonen PVK:sta sanoo.
Varatuomari Joni Siikavirta kritisoi Potilasvakuutuskeskusta ja sanoo, että ensimmäisellä kerralla ”hyvän ratkaisun” saa PVK:sta liian harvoin.
– Asioita ei ensimmäisellä kerralla tutkita riittävän huolellisesti, Siikavirta täräyttää.
Siikavirta on 15 vuoden aikana edustanut satoja potilasvahingoista korvausta hakeneita.
– En usko, että PVK:lla on agendaa hylätä hakemuksia. Mutta kriteerit pidetään tiukkana, kuten vakuutusyhtiöissä yleensä, professori Risto Roine Itä-Suomen yliopistosta puolestaan arvioi.
Potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling PVK:sta puolustaa järjestelmää.
– Jokainen tapaus arvioidaan huolellisesti. Haastavimpia tapauksia tutkitaan monialaisessa kokouksessa, jossa asiaa mietitään porukalla, Welling kertoo.
Lisää asiantuntijoiden ajatuksia tässä jutussa.
