Korona on poikkeuksellinen kriisi – vai onko sittenkään? Tutkijat löytävät ajasta, jota nyt elämme, paljon yhtäläisyyksiä sota-aikaan.
Vieläkö muistat uutiset syyskuun 11. päivältä vuonna 2001? Kuvat torneihin törmäävistä lentokoneista, romahtavat pilvenpiirtäjät ja tuhkan peittämät juoksevat ihmiset? Tai savuavan Pentagonin?
Tsunami vuonna 2004 vyörytti silmiemme eteen kuvia lähestyvästä hyökyaallosta, meren poispyyhkäisemistä rantakaupungeista ja ranta-asuissaan pakenevista turisteista.
Katastrofiuutisten kuvasto on vahvaa ja vaikuttavaa. Verisiä ja kyynelehtiviä ihmisiä, tulipaloja, luonnonvoimia tai muuta tuhoa vastaan kamppailevia viranomaisia.
Koronaepidemia on kuvamaailmaltaan toisenlainen. Pysähtynyt ja samalla jännittynyt. Uutiset näyttävät kauppojen tyhjiä hyllyjä, hengityssuojaimia, autioita koululuokkia ja ostoskeskuksia.
Koronavirus itsessään on melkeinpä kaunis, kuin moderni veistos; muistuttaa vähän joulukinkkua, johon on pistelty neilikoita.
Hallituksen tiedotustilaisuus valmiustilasta oli vähäeleinen ja asiallinen. Silti monen kurkkua kuristi sitä katsellessa.
Kriisi ei tavallaan näy – vielä – meillä missään. Elämme nyt kuin jatkuvaa joulupäivää: kaupat ja koulut on suljettu, lentokoneet eivät lennä, perheet ovat kotona, viettävät keskenään aikaa, Syödään kotiruokaa, kootaan palapelejä ja roikutaan netissä. Fyysisillä työpaikoillaan ovat vain yhteiskunnan perustoimintoja ylläpitävät ihmiset.
Ilmassa leijuu kuitenkin näkymätön uhka, aavistus tulevasta. Olemme kuin maailmanloppua odottavat lahkolaiset: jotain uhkaavaa on varmasti tulossa, vaikka ihan tarkkaa päivämäärää emme tiedäkään.
Yhtymäkohtia sotaan ja sotaa edeltäneeseen aikaan
Sotaanko tässä ollaan valmistautumassa? Ei ehkä – mutta historiantutkija Anu Lahtisen mukaan nykytilanne muistuttaa paljon yli 80 vuoden takaisin aikoja.
– Jos ajattelee talvisotaa edeltäviä aikoja, niin silloinkin epävarmuus oli valtava. Oli tunne, että jotain on tapahtumassa, mutta ei tiedetty mitä. Armeija kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja Puolassa oli jo sota käynnissä.
Tunnelma oli silloinkin jännittynyt. – Tuolta ajalta on olemassa esimerkiksi sotilaiden päiväkirjamerkintöjä, joissa on monena peräkkäisenä päivänä merkintä “ei mitään” , mutta sitten jossain vaiheessa tulee merkintä “ensimmäinen kosketus vihollisiin”, Lahtinen kertoo.
Hermostunut odottelu on kautta aikojen kuulunut sodankäyntiin. 1500-luvun sodissa leireille kootut sotilaat ehtivät usein kuolla kulkutauteihin tai paleltumiin ennen kuin sotatoimiin edes ryhdyttiin.
Historiantutkija Samu Nyström on perehtynyt erityisesti Suomen historian poikkeusaikoihin. Myös hän löytää monia yhtäläisyyksiä niin talvisodan kuin laajemminkin maailmansotien aikaan.
Poikkeustilat ovat esimerkiksi aina olleet huhuille otollista maaperää. Valeuutiset ja huhut levisivät sota-aikana ja leviävät nytkin, internetin ja varsinkin somen ansiosta jopa tehokkaammin kuin aiemmin. Sota-aikana huhuista varoiteltiin monin tavoin, muun muassa tietoiskuin ja pilapiirroksin.
Espanjantautiin sairastuneiden määriä salailtiin
Koronaepidemialle löytyy vertailukohdaksi myös aiempia pandemioita, esimerkiksi yli 100 vuoden takainen espanjantauti. Se tappoi enemmän ihmisiä kuin ensimmäinen maailmansota; pelkästään Suomessa siihen kuoli 25 000 ihmistä. Silloinkin tietoa tuli tipoitellen ja monet valtiot halusivat vähätellä omaa epidemiatilannettaan.
– Silloin salailu johtui osin myös sotatilasta: valtiot eivät halunneet kertoa, kuinka paljon sotilaita oli taudin takia taistelukyvyttöminä. Nytkin olemme eri syistä samassa tilanteessa: sairastuneiden määrää kuvaavat luvut eivät ole kansainvälisesti vertailukelpoisia,
Niin kuin surussa niin myös poikkeusolojen tunnetiloissa on erilaisia vaiheita. Alkuvuosi oli odottamista, nyt on menossa shokkivaihe. Siihen kuuluu paniikinomainen hamstraaminen ja valtava tiedontarve.
Myös molempien maailmansotien alla lehtien toimitukset olivat jatkuvassa piiritystilassa, painettiin erikois- ja lisänumeroita. – Kesällä 1914 kaduilla oli lehtipoikia, joilta myytävät lehdet suorastaan ristettiin käsistä, kun haluttiin uutta tietoa, Nyström kuvailee.
Moni ahmii nytkin koronauutisia addiktin lailla. Samaan aikaan muut uutiset, kulttuuri, julkkisjuorut tai esimerkiksi sisustusjutut menettävät tyystin merkityksensä. Sota-aikana ihmiset toimivat samaan tapaan.
Poikkeusaikojen päiväkirjoista ja muistelmista nousee usein esiin, kuinka tärkeitä ovat arjen pienet hyvät teot.
Jos vielä odotusvaiheessa lehdissä oli sotauutisten rinnalla esimerkiksi urheilu-uutisia niin shokkivaiheessa saattoi ilmestyä lehtiä, joissa ei ollut urheilusivuja ollenkaan. Kun poikkeusaika arkipäiväistyy, alkavat ihmiset kaivata myös muuta luettavaa.
Nykytilanne poikkeaa sota-ajasta siinä, että kulttuuri- tai urheilutoimintaa ei edes ole, koska tapahtumat on peruttu ja harrastuspaikat suljettu. Niistä ei voi siis etsiä korvaavaa toimintaa tai helpotusta ahdistukseen.
– Nyt pitää vain odottaa viranomaisten toimia ja luottaa siihen että ammattilaiset tekevät parhaansa. Kukaan ei etukäteen tiedä, mitä tulee tapahtumaan tai milloin kriisi on ohi.
Nyt tarvitaan arkipäivän hyviä tekoja
Historiallista poikkeusoloista voi myös oppia jotakin. Samu Nyström muistuttaa, että monet joutuvat nyt valtaviin vaikeuksiin jo talouden romahtamisen takia. Väestö jakautuu helposti niihin, joilla on ja joilla ei ole.
– Merkityksellistä on se, kuinka hyvin ihmiset kokevat olevansa samassa veneessä, saavansa oikeudenmukaista kohtelua. Ensimmäisen maailmansodan ja vallankumouksellisen vuoden 1917 aikana Suomessa ei onnistuttu yhteiskuntana reagoimaan yhdessä elintarvikepulaan, levottomuuksiin ja muihin arjen ongelmiin riittävän hyvin. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus oli yksi syistä, joka ajoi suomalaiset sisällissotaan alkuvuodesta 1918.
Poliitikot, päättäjät ja viranomaiset ovat tietysti avainasemassa ihmisten tasa-arvoista kohtelua ja hyvinvointia koskevissa ratkaisuissa. Nyström korostaa myös arkipäivän hyvyyttä, tavallisen ihmisen tekoja
– Poikkeusaikojen päiväkirjoista ja muistelmista nousee usein esiin, kuinka tärkeitä ovat arjen pienet hyvät teot. Kun koko maailma tuntuu hajoavan, ne luovat sen tunteen, että kaveria ei jätetä.
Muokkaukset 20.3.2020: ingressi siirretty, otsikko ja kuva vaihdettu ja korjattu toisesta kappaleesta asiavirhe (pienkoneista > lentokoneista).
